Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys ry
Kelvenne on 7,7 kilometriä pitkä ja 1,4 kilometriä leveä saari, ja sen pinta-ala on 3,49 . Saari on kokonaisuudessaan pitkä , joka on osa Päijänteen pohjassa kulkevasta . Harju jatkuu etelässä saarena ja sitten se kiipeää Vähä-Äiniönniemelle. Pohjoisessa se jatkuu veden alla, nousten pinnan yläpuolelle , ja ainakin Tupasaaressa. Kelventeen pohjoispään vieressä sijaitsee Höysniemi, jonka välissä on 400 metriä leveä Höyssalmi. Sen itärannalta aukeaa Virmailanselkä, jonka vastaranta on Päijänteen itäranta neljän kilometrin päässä. Kelventeen lähellä sijaitsee selkäsaaria, kuten esimerkiksi , , , , ja Petäjäsaaret. Ykspetäjän lounaispuolella sijaitsee myös Iso Mustasaari, Rajasaari ja Piilonsaari. Kelventeen eteläpäästä on mantereelle matkaa länteen Hirtniemelle 1,6 kilometriä ja etelään Vähä-Äiniöniemelle 3,0 kilometriä. Hirtniemen pohjoispäässä on Huovari, Hietasaari ja Kurtinsaari. Kelventeen länsirannoilta näkee aavalle Padasjoenselälle ja sen länsipuolella ovat myös seuraavat saaret: , ja . Kelventeeltä voi nähdä myös pitkälle 11 kilometrin pituista Salonsalmea ja Kellosalmea, jotka erottavat Virmailan mantereesta.
1950-luku Kellosalmen asukasluku oli 214 ja karjatalouksia oli 25. Työn ja toiminnan aikaa.
1920 Kellosalmen tilasta erotettiin maanvuokralain nojalla tai myöhemmin harjoitettua asutustoimintaa varten 10 torppaa tai muuta lohkotilaa, käsittäen yhteensä 200 ha.
Kellosalmelle perustettiin 9 pika-asutustilaa
Vuonna 1539 Kellosalmella oli vain yksi talo, Kellosalmen ratsutila. on omistanut useammassa sukupolvessa tilan. Heillä oli omistuksessaan myös muita lähiseutujen ratsutiloja ja kartanoja, kuten Rapala, Karilanmaa ja Hinttola. Kartanon konkurssin jälkeen MTK:n Keskusliiton säätiö osti Kellosalmen tilan vuonna 1936. Vuonna 1934 Kellosalmen päärakennus vuokrattiin Lahden kansakoulujen kesäsiirtolaksi. Siirtolassa hoidettiin yhteensä 90 lasta kesässä. Siirtolatoiminta lakkasi vuonna 1939. Sotien jälkeen MTK:n omistamasta tilasta erotettiin 9 pika-asutustilaa. Näitä pika-asutustiloja ovat Kirjua, Kannisto, Rinteelä, Kuortinmäki ja Haapamäki. Yksi Kellosalmen päärakennus vuosilta 1910-1920 on siirretty Kirjuan tilan päärakennukseksi vuonna 1947. Sotien jälkeen pidettiin suuret kesäjuhlat Rautialan pihapiirissä. Juhlissa oli 300 vierasta. Kesäjuhlaan tuli niin paljon vieraita, että Kellosalmen yli kuljetettiin koko ajan ihmisiä. Karjalaiset toivat nämä kesäjuhlat mukanaan. Navetan sisälle yläparvelle olijopa rakennettu sisäkeinu. Pihamaalla tanhuttiin ja navetan parvella soitti orkesteri ja tanssittiin.
Varsinaisen nousun Kellosalmi koki sotien jälkeen vuonna 1945, jolloin piti asuttaa siirtoväki. Kellosalmelle perustettiin 9 pika-asutustilaa. 1950-luvulla asukasluku oli 214 ja karjatalouksia oli 25. Silloin oli työtä ja toimintaa. Jo 1960-luvun lopulla alkoi alamäki. Pikkutilat kävivät kannattamattomiksi ja väki alkoi muuttaa keskustaajamaan tai kaupunkiin. Väestökato on ollut nopeaa, vuonna 1972 asukasmäärä oli 129 ja vuonna 1985 vakinaisia asukkaita oli enää 90 ja karjatiloja oli jäljellä neljä.
1950-luku Kellosalmen asukasluku oli 214 ja karjatalouksia oli 25. Työn ja toiminnan aikaa.
Sieltä löytyy kuvia upeista pelto- ja kultuurimaisemista sekä kivikautiset asuinpaikat. Raportti esittelee Kellosalmen ylityksen konstit kopukasta läppäsiltaan.